Leipäjonot

Tätä hallituksen leikkauslistaa lukiessa, en voi kovin tyytyväiseksi tulla. Ymmärrän, että kun valtio velkaantuu, jostain on leikattava. Mutta, kun se tahtoo kohdistua niille, jotka jo muutenkin joutuvat jokapäiväisessä elämässään miettimään säästämisen kohteita.
Mistä otetaan ja mihin annetaan, on aina arvovalinta. Jos tätä nyt miettii yhdessä hallituksen tekojen kanssa, niin voi todeta että pienituloisilta perusturvan varassa olevilta otetaan ja annetaan jonnekin muualle.
Me kaikki varmasti toivoisimme ettei leipäjonoja olisi, mutta tällä politiikalla ne eivät poistu vielä pitkään aikaan. Meillä on Suomessa 900 000 pienituloisia ja heidän määränsä kasvaa noin 20 000 -30 000 joka vuosi.
Tänään lakkopäivänä moni koulu ja päiväkoti jää ilman ruokatarjoilua. Tästä on nostettu kohtuuton haloo, lapset kärsii. Missä ovat nämä auttajat silloin, kun leikataan juuri lapsiperheitä ja vähäosaisilta?
Tähän loppuun laitan vielä lapsiperheellisenä ajatuksen lukijoille mietittäväksi lapsilisästä... Se on todella monelle pienituloiselle tärkeä kuukausitulo, mutta entä suurituloiset, tarvitsisivatko he sitä? Ehkä vielä sen mennessä osakerahastojen täydennykseen?

Esimerkin voima

Olin viime lauantaina tempauksessa luonnon ja ilmaston puolesta. Eli lähdimme pienellä (harmi vaan) porukalla keräämään roskia kävelylenkin ohessa. Juttelimme matkalla myös miten omille lapsillemme olemme puhuneet roskaamisesta ja miten ehkä omat lapsemme ovat opastaneet meitä. Tuli esiin esimerkiksi purkan luontoon heittäminen. Se tuntuu varmasti monesta ihan maatuvalta luonnonmukaiselta, mutta on oikeasti tosi haitallinen mm. linnuille, jotka nokkivat niitä aiheuttaen tukehtumista tai nokan kiinni jäämistä 😕, tässä vaan yhden asian mainitakseni.
Itse haluan näyttää omille lapsilleni minne roskat kuuluvat ja huomautan kyllä heti, jos se aiotaan viskata vaan helpoimmin luontoon. Myös ehkä luonnon saastuttamisen osalta vähäpätöiseltä tuntuva teko on autotta kulkeminen aina, kun mahdollista. Mutta tämähän tuo mukanaan vielä toisenkin hyödyn ja hyvän pirteän olon. Siihen kuuluu meidän perheen osalta lasten koulumatkat, pienet kauppaostos käynnit äidin kanssa ja harrastusmatkat 😊 Siis kaikki ihanasti lähellä 1-2km:n sisällä olevat. Toivon muidenkin miettivän näitä pieniä, ehkä vähäpätöiseltä tuntuvia tekoja luontomme/ilmastomme puolesta, metallin, lasin, muovin, pahvin... kierrätystä unohtamatta.
Aiheeseen liittyen, esimerkin voima, tulee monta muutakin asiaa mieleen. Etunenässä voisi mainita liikunnan ja toisena kielenkäytön.
Tutkimuksissa on todettu, että nuorena opittu liikunta elämäntapana, kantaa pitkälle yli 40 ikävuoden.
Toisena asiana kielenkäyttö eli kirosanat tarttuvat paljon helpommin perheissä, joissa niitä käytetään ja ne hyväksytään kuuluvaksi kielenkäyttöön. Jokainenhan niitä kuulee elämässään enemmän ja vähemmän, mutta kuinka hyväksyttävää se on omassa kotona, on tärkeä asia.
Aiheita riittäisi ruokatottumuksista lähtien, vaikka kuinka paljon mietittävää. Mutta niitä voimme jokainen halutessamme pohtia kuitenkaan syyllistämättä itseään vanhempana. Kaikkien asioiden eteen emme vanhempinakaan pääse, vaikka kuinka tekisimme parhaamme. Näihin kaikkiin tarvitsemme myös suuresti yhteiskuntamme apua ja tukea oikealla tavalla.

Äitinä ja tyttärenä

Nämä kuvassa olevat tekstit ovat aika monesta kohdasta itselleni ajankohtaisia niin äitinä kuin tyttärenä ❤❤ Omat lapseni ovat nyt 8v, 11v ja 14v, jokainen voi siitä halutessaan miettiä, kuinka montaa kohtaa käydään läpi... 😉 Mutta kaikissa tapauksissa lapseni ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita 💙❤❤.

Näin vanhusten viikolla haluan nyt kirjoittaa siitä tyttärenä olemisesta. Omassa tilanteessa sopii hyvin nuo molemmat, "Pitäisi nähdä äitiä useammin" ja "En halua menettää äitiäni". Isääni voin enää vain muistella kauniina rakkaina ajatuksina ja jälleen näkemisen uskossa/toivossa, mutta äitini kanssa voin jutella päivittäin puhelimessa ja käydä aina mahdollisuuksien mukaan katsomassa ja ilahduttamassa hoitokodissa. Enemmän tietysti haluaisin hänen kanssa viettää aikaa, mutta niinkuin me jokainen, ainakin lähes jokainen, tunnemme tunteen, että pitäisi olla enemmän aikaa. Olla aikaa istua ja jutella tämän tärkeän ihmisen kanssa. Viedä, vaikka ulkoilu hetkelle tai pitää vaan kädestä kiinni❤

Meillä on Suomessa paljon hyvääkin vanhusten hoidossa, mutta myös paljon puutteita. Hoitohenkilökunta on tiukoilla, jos ja kun heitä on liian vähän. Myös työilmapiiri kiristyy ja tulee paljon sairastumis poissaoloja. Jokainen meidän vanhus tarvitsee arvokkaan hoidon ja riittävästi avuliaita, reippaita käsiä auttamaan. Pitäkäämme siis myös meidän arvokkaasta hoitohenkilökunnasta huolta. Pitää olla hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa niin jaksaa auttaa niitä heikoimpia.
Tähän loppuun vielä teksti ja sitten soitto rakkaalle omalle äidilleni ❤

" Sitten, kun en enää muista nimeäni. Sitten, kun tämä päivä on sekoittanut eilisen. Sitten, kun aikuiset lapset ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen.
Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö, kohdentaa minua silloinkin ihmisenä, välittäjää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa.
Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.

Ammatillinen opetus ja nuoret

Eilen illalla tuli ajankohtaisohjelmaa ammattioppilaitosten opetuksesta ja sen vapaamuotoisuudesta. Oppilailla on valittavana oma kuntopolku, mikä on sinänsä todella hyvä asia. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa ja mitä siitä seuraa.
Ajatuksiani...
Me ihmiset olemme erilaisia ja niin tässäkin asiassa. Osalla meistä on kova halu ja taito lukea ja opiskella itse. Suunnitella itse tavoitteellinen opintopolku, jota seurata päämäärään asti. Mutta osalla ei ole näin vahvaa taitoa ja suurta motivaatiota tähän ja väitän/uskoisin että harvalla nuorella on. Myös jotkut oppivat paljon paremmin kuuntelemalla kuin itse lukemalla. Tämän sanon siksi, koska itse kuulun ehdottomasti näihin kuuntelemalla oppiviin. Lähipiirini on sen huomannut ja myös itse olen sen todennut jo yläaste ja lukio iässä. Tunneilla kuunnellessani ja läsnäollessa en joutunut paljoakaan lukemaan kokeisiin, mutta jos lähinnä urheilureissujen takia oli poissaoloja jouduin tekemään moninkertaisen työn.

Olen sitä mieltä, että ammatillisessa opetuksessa olisi satsattava lähiopiskeluun ja pidettävä opiskelu enemmän tunti opiskeluna paikan päällä koulussa. Näin etenkin nuorten kohdalla. Harvalla nuorella on ammattikouluiässä niin vahva halu, motivaatio ja taito itsesuunniteltuun opiskeluun ja etäopiskeluun. Tämä valinnaisuus ei sovi kaikille. Nuori jää todella helposti sinne kotiin ja luultavasti vielä tietokonepelin ääreen. Toivon, että tämä asia saadaan uuteen suuntaan. Rakennamme tulevaisuutta ja turvallisuutta näille nuorille ammattiopiskelijoille hyvässä yhteisössä, jossa on rajat ja rakkaus.

Hiukan ajatuksia päivähoito asiaan

Kuntosalilta tulleena, yhdessä koko perhe, haluan kirjoittaa hiukan ajatuksiani päivähoito asiaan, ennen lasten iltarukous hetkeä.
Tämä ei todellakaan ole ollenkaan yksiselitteinen asia.
Itselläni on ollut mahdollisuus hoitaa lapseni kotona ja olen onnellinen siitä. Se oli oma haluni ja oma ratkaisuni. Mutta ei se tuntunut eikä tunnu yleisesti kovin arvostelulta "työltä". Ei yhteiskunnan näkökulmasta eikä hirveän monen ihmisenkään. Selän takana puhujia riitti, "miten hän selviää rahallisesti" , "miten jaksaa olla "vaan" kotona"... (enkä todellakaan ollut "vaan kotona", lasten kanssa voi puuhailla vaikka mitä 😊)
Itse arvosta todella paljon äitejä ja/tai isejä, jotka haluavat olla kotona pienten lastensa kanssa. Vanhempain vapaan jälkeen kodinhoidontuki on erittäin pieni korvaus ja ymmärrän, että taloudellisesti monella on tiukkaa ja jopa mahdotonta jäädä lasten kanssa kotiin. Eikö tähän voisi saada jotain lisätukea, sitä aijon kannattaa/ehdottaa. Maksaahan päivähoitopaikka yhteiskunnalle/kunnalle ison summan rahaa. Saatikka sitten, kun todella vanhempi/vanhemmat uupuvat, sairastuvat, masentuvat ja tarvitaan sijaiskoteja.
Ymmärrän myös niitä äitejä ja vanhempia, yksinhuoltajia, jotka vaan uupuvat liikaa. Katsoisin, että tässä asiassa pitäisi olla valinnan vapautta perheillä ja myös ennakoivaa työtä esimerkiksi neuvoloissa.
Tämä oli vain pieni riipaisu aiheesta. Mutta päällimmäisenä tarkoitukseni sanoa, että lapset kyllä ehtivät varhaiskasvatukseen ja virikkeelliseen maailmaan. Luottakaa te vanhemmat itseenne, jotka haluatte ja pystytte pitämään lapsenne vauva-ja taapero- iässä kotona. Se on raskastakin työtä, mutta myös palkitsevaa 😊 Toivomme saavamme tähän esittää myös sitä rahallista palkitsevuutta.

Mikkelin markkinoilla Liedossa

Tänään olin Mikkelin markkinoilla Liedossa Kristillisdemokraattien teltalla. Tarjosimme makkaraa mieheni Mikan avustamana ja tytöt kiertelivät markkinakojuja.
Ensimmäinen vaalitilaisuus ja positiivinen mieli jäi. 140 makkaraa jaoimme ja monen monta allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen tuli. Ihmiset tulivat kiinnostuneina juttelemaan. Tästä on todella hyvä jatkaa positiivisella asenteella eteenpäin.
Rehellisyyttä tämä maailma kaipaa, ei luvata mitä ei pystytä toteuttamaan, mutta kaikkeni haluan tehdä päästäkseni auttamaan ja edistämään etenkin heikoimmassa asemassa olevia.
Vaadin itseltäni käytöstä ja vaadin sitä myös muilta. Minusta on itsestään selvää, jos on esillä oleva tai muuten tunnettu henkilö, on varsinkin osattava käyttäytyä esimerkillisesti. En tarkoita minkäänlaista pokkurointia, mutta fiksusti ja rehellisesti toisia kunnioittaen.
Huomenna on taas uusi päivä ja haluan miettiä täällä blogissani lasten asiaa lähinnä päivähoidon vertaa kotihoitoon. Valinnaisuutta ja tukea siihen vanhemmille.

Omia ajatuksiani abortista

Tänään lenkillä ollessani, maalaismaisemissa Koski tl:ssä, mietin kaunista luontoa ihaillessani, miten elämä on Jumalan lahjaa meille jokaiselle. Muistaisimme vain olla kiitollisia jokaisesta päivästä ja hetkestä. Meillä jokaisella on aina välillä huonojakin päiviä, surua, pettymyksiä, epäonnistumista. Mutta pystyisimmekö ehkä ajattelemaan, että jollain lailla nekin on tarkoitettu.

Näistä mietteistä ajatukseni johdattuivat yhteen tärkeään asiaan, lasten saamiseen. Minusta tuntuu pahalta kuulla sanottavan, että lapsia tehdään. Kyllä lapsia saadaan. Ne ovat lahjaa. Se kehitys hedelmöittymisestä oikeaksi pieneksi ihmiseksi on niin ihmeellinen asia.
Naisena ja äitinä haluaisin suojella tätä ihmeellistä asiaa ja jokaista luotua. Abortti kuulostaa mielestäni julmalta. Vedotaan naisten oikeuksiin tässäkin asiassa. Kuitenkin sosiaalisin perustein abortit yleisimmin tehdään. Mielestäni se on välinpitämättömyyttä omasta kehosta.

Muutamia vuosia sitten, lasteni kanssa perhekerhossa ollessani, kerhotäti kertoi keräävänsä nimiä aloitteeseen, missä lääkärillä/sairaanhoitajalla olisi  mahdollisuus kieltäityä tekemästä aborttia. Sain ehkä yllättyneitäkin katseita, koska totesin heti puoltavani tätä ja allekirjoitin sen ainoana äitinä siellä. Minusta kenenkään ei tarvitse vasten tahtoaan lopettaa yhtään elämän alkua tai olla sen takia ryhtymättä kutsumus-/toiveammattiinsa, että siinä työssä joutuisi näin tekemään.
Suojelkaamme siis jokaista luotua täällä.

Tähän loppuun laitan yhden tärkeän raamatun kohdan, joka on muuten lukenut kortissa jonka Essayahin Sarilta sain Stutgartissa 1993 ollessamme Yleisurheilun MM-kisa matkalla.
Sananlasku 4;23: "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee."

Nuorten syrjäytyminen.

Nuorten syrjäytyminen on todella huolestuttava asia meillä Suomessa. Arvion mukaan syrjäytyneitä nuoria on noin 66 000. Se on pöyristyttävä ja surullinen luku. Kaupungeissa syrjäytyminen on vielä paljon yleisempää ja suurempaa kuin maaseudulla eli se ei todellakaan johdu ympärillä olevista "virikkeistä".

Tietokonemaailma on viime vuosina kehittynyt ja tulee edelleen kehittymään hurjaa vauhtia. Nuoret keskustelevat paljon tietokonepelien, ja sosiaalisen median kautta. Se on, tottakai, ainakin osittain meidän vanhempien hyväksyttävä. Mutta, jos lapsi/nuori elää vain ja ainoastaan tuollaisen "keskustelun" varassa, ei se voi millään lailla olla hyvä suunta.
Nuorten syrjäytyneisyyttä havaitaan useasti jo peruskoulussa, mutta usein ongelmia ratkotaan vasta, kun ne ovat syntyneet. Tuettu ennaltaehkäisevä nuorisotyö olisi todella tärkeää. Tuen tulisi lähteä jo pienten lasten perheistä. Elämän alkupäähän tulee laittaa paljon satsausta. Lasten ja nuorten terveyden edistäminen tukee syrjäytymisen vastaista työtä. Eli tässäkin asiassa liikunta ja hyvinvointi ovat tärkeässä asemassa.

Nuoret tarvitsevat tuekseen vastuullisia aikuisia, yhteisön johon kuulua ja joka tarjoaa mielekästä tekemistä. Koulutus on paras ehkäisy. Joten ei missään nimessä pitäisi vähentää kouluissa/koulutuksissa yhteistä tuntiopetusta. Myös luokkien/ryhmien koot pitäisi pyrkiä pitämään riittävän pieninä.

Todella mielestäni tärkeä asia tähän loppuun. Olkaa vanhemmat kiinnostuneita lapsenne tekemisestä, kyselkää kuulumisia. Sen olen itsekkin huomannut, että monenlaisia vastauksia ja murahduksia voi tulla, mutta loppupeleissä se lisää lapsessa nuoressa sitä tärkeää turvallisuuden ja välittämisen tunnetta.

Liikunnasta

Eilen luin iltasanomista tutkimuksesta, jossa laajalla ja pitkäkestoisella otoksella saatiin tärkeää liikunnan hyvinvointia tukevaa tietoutta. Eli hyvä kunto voi antaa jopa viisi vuotta lisää elinaikaa. Tutkimuksessa oli vahvasti todennettu kuinka liikunta ehkäisee sydänsairauksia ja muunmuassa dementtian kehittymistä.
Tutkimuksessa oli tutkittu keski-ikäisiä, mutta kuinka useasti nuorena/lapsena opittu liikuntatottumus kantaa pitkälle. Havainnot vahvistavat näyttöä halki elämän kattavasta vaikutuksesta ihmisen terveyteen.
Liikunnan vaikutus mielenterveyteen/-mielenvirkeyteen on varmasti kiistatta todettu useasti. Luku, joka uutisoitiin eli joka viides suomalaisista kokee masennuksen jossain vaiheessa elämää, on ällistyttävän suuri. Ja tällä varmasti tarkoitetaan oikeaa masennusta ei siis vaan "mieli maassa" tapauksia, joita varmasti on ihan meillä jokaisella joskus.

Haluisin todellakin, sekä omalla esimerkilläni että vaikuttamalla, tuoda esiin liikunnan merkitystä lapsilla, nuorilla, aikuisilla, vanhuksilla, kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, ihan arki elämässä. Sotesta ja säästöistä puhutaan. Mutta ei niitä säästöjä tule, jos ei ihmisiä saada kannustettua liikkumaan. Saada yhä useampia kokemaan se liikunnan tuoma hyvä olo, virkeys, mielenvirkeys. Kun lapsiani kannustan liikkumaan, ajattelen, että saisin heihin luotua sen vahvan liikunnan kipinän, joka kantaa läpielämän. Kun valmennettaville kirjoitan ohjeita, ajattelen jokaista erikseen, millä tavalla juuri tämä ihminen saisi kokea sen liikunnan tuoman hyvän olon. Joillekkin se on tulosten parantuminen kellosta mitattuna, toisille jaksaa juosta/hölkätä kilometri, viisi kilometria, kymmenen kilometria ehkä joskus koko maraton läpi. Mutta kaikille tuomaan sitä liikunnan hyvää oloa virkeyttä, terveyttä.

Kun tässä nyt tuon ajatuksiani liikunnasta, en todellakaan tarkoita kilpaurheilua tai ammattimaista urheilua. Itse olen sitä käynyt läpi ja elänyt sitä maailmaa. Se on kasvattanut minua varmasti paljon ihmisenä. Kestävyysjuoksu lajina, joka vaatii sitkeyttä, kovaa tahtoa, uskoa itseensä, päättäväisyyttä, mutta myös nöyryyttä. Kaikkea mitä myös toisaalta meistä jokainen tarvitsee elämässään. Mutta huippu-urheilu tuo mukanaan myös julkisuuden, arvostelijat, median pyörityksen. Itse olen kiitollinen siitä, että minua ei ole mediassa huonosti kohdeltu. (Totta, en ole siihen kyllä aihettakaan antanut elämän poluillani. ) Olen kiitollinen, että olen saanut oikeanlaista kannustusta lapsena tärkeimmiltä eli kodistani, vanhemmiltani.
Tähän loppuun voisinki laittaa lehtileikelausahdukset, jotka olivat teipattuina heti ensimmäisessä palkintokaapissani ja ovat edelleen tallessa leikekirjojen välissä. " Ellet mene voittamaan, pysy pois radalta." "Urheilu ihmisen palvelija, ei hänen herransa." Toinen oli isän laittama, toinen äidin laittama.

Tänään 15.09.2018 avaan oman blogini, hiukan jännittää tämä maailma, mutta uskon kehittyväni tässä niinkuin muissakin asioissa olen kehittynyt.
Eilen olimme perheen kanssa KD.n Varsinai-Suomen piirin virkistyspäivällä Turun saaristossa, siellä jutellessani jäsenistön kanssa tuli esiin monia asioita joihin voisin antaa omia mielipiteitäni maahanmuutosta, eriarvoisuudesta, syrjäytymisen lisääntymisestä, abortista, ottaa kantaa onko tämä Suomi niin hyvä paikka kaikille asua, kuten media antaa meidän ymmärtää.
Minun mielestäni näin ei todellakaan ole, miksi meille uskotellaan että elämme nousukautta ja kohti täystyölisyyttä, on valinnanvapautta, on rahaa...niin kun tarkemmin asiaa ajatellaan on velkarahaa, otetaan niin valtion toimesta kuin kansalaisten toimesta lisää velkaa, mieleeni tulee 90-luvun kauhea vauhti ja mihinkä se päättyikään.
Tulen blogissani käsittelemään itselleni tärkeitä asioita, käsittelen näitä asioita kristillisestä näkökulmastani uskovaisena ihmisenä, en ota kantaa onko jokin asia väärin tai oikein, annan ajatuksesi asiasta miten minun sydämeni asian näkee. Miten minun mielestäni voitaisiin yhdessä nähdä nämä asiat. Nyt alku on tehty, minun ja perheeni päivän ohjelmassa on ristiäiset Tampereella, tehdään blogistani vuoropuhelu minun ja teidän kesken.