Liikunnasta

Eilen luin iltasanomista tutkimuksesta, jossa laajalla ja pitkäkestoisella otoksella saatiin tärkeää liikunnan hyvinvointia tukevaa tietoutta. Eli hyvä kunto voi antaa jopa viisi vuotta lisää elinaikaa. Tutkimuksessa oli vahvasti todennettu kuinka liikunta ehkäisee sydänsairauksia ja muunmuassa dementtian kehittymistä.
Tutkimuksessa oli tutkittu keski-ikäisiä, mutta kuinka useasti nuorena/lapsena opittu liikuntatottumus kantaa pitkälle. Havainnot vahvistavat näyttöä halki elämän kattavasta vaikutuksesta ihmisen terveyteen.
Liikunnan vaikutus mielenterveyteen/-mielenvirkeyteen on varmasti kiistatta todettu useasti. Luku, joka uutisoitiin eli joka viides suomalaisista kokee masennuksen jossain vaiheessa elämää, on ällistyttävän suuri. Ja tällä varmasti tarkoitetaan oikeaa masennusta ei siis vaan "mieli maassa" tapauksia, joita varmasti on ihan meillä jokaisella joskus.

Haluisin todellakin, sekä omalla esimerkilläni että vaikuttamalla, tuoda esiin liikunnan merkitystä lapsilla, nuorilla, aikuisilla, vanhuksilla, kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, ihan arki elämässä. Sotesta ja säästöistä puhutaan. Mutta ei niitä säästöjä tule, jos ei ihmisiä saada kannustettua liikkumaan. Saada yhä useampia kokemaan se liikunnan tuoma hyvä olo, virkeys, mielenvirkeys. Kun lapsiani kannustan liikkumaan, ajattelen, että saisin heihin luotua sen vahvan liikunnan kipinän, joka kantaa läpielämän. Kun valmennettaville kirjoitan ohjeita, ajattelen jokaista erikseen, millä tavalla juuri tämä ihminen saisi kokea sen liikunnan tuoman hyvän olon. Joillekkin se on tulosten parantuminen kellosta mitattuna, toisille jaksaa juosta/hölkätä kilometri, viisi kilometria, kymmenen kilometria ehkä joskus koko maraton läpi. Mutta kaikille tuomaan sitä liikunnan hyvää oloa virkeyttä, terveyttä.

Kun tässä nyt tuon ajatuksiani liikunnasta, en todellakaan tarkoita kilpaurheilua tai ammattimaista urheilua. Itse olen sitä käynyt läpi ja elänyt sitä maailmaa. Se on kasvattanut minua varmasti paljon ihmisenä. Kestävyysjuoksu lajina, joka vaatii sitkeyttä, kovaa tahtoa, uskoa itseensä, päättäväisyyttä, mutta myös nöyryyttä. Kaikkea mitä myös toisaalta meistä jokainen tarvitsee elämässään. Mutta huippu-urheilu tuo mukanaan myös julkisuuden, arvostelijat, median pyörityksen. Itse olen kiitollinen siitä, että minua ei ole mediassa huonosti kohdeltu. (Totta, en ole siihen kyllä aihettakaan antanut elämän poluillani. ) Olen kiitollinen, että olen saanut oikeanlaista kannustusta lapsena tärkeimmiltä eli kodistani, vanhemmiltani.
Tähän loppuun voisinki laittaa lehtileikelausahdukset, jotka olivat teipattuina heti ensimmäisessä palkintokaapissani ja ovat edelleen tallessa leikekirjojen välissä. " Ellet mene voittamaan, pysy pois radalta." "Urheilu ihmisen palvelija, ei hänen herransa." Toinen oli isän laittama, toinen äidin laittama.