Nämä kuvassa olevat tekstit ovat aika monesta kohdasta itselleni ajankohtaisia niin äitinä kuin tyttärenä ❤❤ Omat lapseni ovat nyt 8v, 11v ja 14v, jokainen voi siitä halutessaan miettiä, kuinka montaa kohtaa käydään läpi... 😉 Mutta kaikissa tapauksissa lapseni ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita 💙❤❤.
Näin vanhusten viikolla haluan nyt kirjoittaa siitä tyttärenä olemisesta. Omassa tilanteessa sopii hyvin nuo molemmat, "Pitäisi nähdä äitiä useammin" ja "En halua menettää äitiäni". Isääni voin enää vain muistella kauniina rakkaina ajatuksina ja jälleen näkemisen uskossa/toivossa, mutta äitini kanssa voin jutella päivittäin puhelimessa ja käydä aina mahdollisuuksien mukaan katsomassa ja ilahduttamassa hoitokodissa. Enemmän tietysti haluaisin hänen kanssa viettää aikaa, mutta niinkuin me jokainen, ainakin lähes jokainen, tunnemme tunteen, että pitäisi olla enemmän aikaa. Olla aikaa istua ja jutella tämän tärkeän ihmisen kanssa. Viedä, vaikka ulkoilu hetkelle tai pitää vaan kädestä kiinni❤
Meillä on Suomessa paljon hyvääkin vanhusten hoidossa, mutta myös paljon puutteita. Hoitohenkilökunta on tiukoilla, jos ja kun heitä on liian vähän. Myös työilmapiiri kiristyy ja tulee paljon sairastumis poissaoloja. Jokainen meidän vanhus tarvitsee arvokkaan hoidon ja riittävästi avuliaita, reippaita käsiä auttamaan. Pitäkäämme siis myös meidän arvokkaasta hoitohenkilökunnasta huolta. Pitää olla hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa niin jaksaa auttaa niitä heikoimpia.
Tähän loppuun vielä teksti ja sitten soitto rakkaalle omalle äidilleni ❤
" Sitten, kun en enää muista nimeäni. Sitten, kun tämä päivä on sekoittanut eilisen. Sitten, kun aikuiset lapset ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen.
Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö, kohdentaa minua silloinkin ihmisenä, välittäjää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa.
Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti