Mikkelin markkinoilla Liedossa

Tänään olin Mikkelin markkinoilla Liedossa Kristillisdemokraattien teltalla. Tarjosimme makkaraa mieheni Mikan avustamana ja tytöt kiertelivät markkinakojuja.
Ensimmäinen vaalitilaisuus ja positiivinen mieli jäi. 140 makkaraa jaoimme ja monen monta allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen tuli. Ihmiset tulivat kiinnostuneina juttelemaan. Tästä on todella hyvä jatkaa positiivisella asenteella eteenpäin.
Rehellisyyttä tämä maailma kaipaa, ei luvata mitä ei pystytä toteuttamaan, mutta kaikkeni haluan tehdä päästäkseni auttamaan ja edistämään etenkin heikoimmassa asemassa olevia.
Vaadin itseltäni käytöstä ja vaadin sitä myös muilta. Minusta on itsestään selvää, jos on esillä oleva tai muuten tunnettu henkilö, on varsinkin osattava käyttäytyä esimerkillisesti. En tarkoita minkäänlaista pokkurointia, mutta fiksusti ja rehellisesti toisia kunnioittaen.
Huomenna on taas uusi päivä ja haluan miettiä täällä blogissani lasten asiaa lähinnä päivähoidon vertaa kotihoitoon. Valinnaisuutta ja tukea siihen vanhemmille.

Omia ajatuksiani abortista

Tänään lenkillä ollessani, maalaismaisemissa Koski tl:ssä, mietin kaunista luontoa ihaillessani, miten elämä on Jumalan lahjaa meille jokaiselle. Muistaisimme vain olla kiitollisia jokaisesta päivästä ja hetkestä. Meillä jokaisella on aina välillä huonojakin päiviä, surua, pettymyksiä, epäonnistumista. Mutta pystyisimmekö ehkä ajattelemaan, että jollain lailla nekin on tarkoitettu.

Näistä mietteistä ajatukseni johdattuivat yhteen tärkeään asiaan, lasten saamiseen. Minusta tuntuu pahalta kuulla sanottavan, että lapsia tehdään. Kyllä lapsia saadaan. Ne ovat lahjaa. Se kehitys hedelmöittymisestä oikeaksi pieneksi ihmiseksi on niin ihmeellinen asia.
Naisena ja äitinä haluaisin suojella tätä ihmeellistä asiaa ja jokaista luotua. Abortti kuulostaa mielestäni julmalta. Vedotaan naisten oikeuksiin tässäkin asiassa. Kuitenkin sosiaalisin perustein abortit yleisimmin tehdään. Mielestäni se on välinpitämättömyyttä omasta kehosta.

Muutamia vuosia sitten, lasteni kanssa perhekerhossa ollessani, kerhotäti kertoi keräävänsä nimiä aloitteeseen, missä lääkärillä/sairaanhoitajalla olisi  mahdollisuus kieltäityä tekemästä aborttia. Sain ehkä yllättyneitäkin katseita, koska totesin heti puoltavani tätä ja allekirjoitin sen ainoana äitinä siellä. Minusta kenenkään ei tarvitse vasten tahtoaan lopettaa yhtään elämän alkua tai olla sen takia ryhtymättä kutsumus-/toiveammattiinsa, että siinä työssä joutuisi näin tekemään.
Suojelkaamme siis jokaista luotua täällä.

Tähän loppuun laitan yhden tärkeän raamatun kohdan, joka on muuten lukenut kortissa jonka Essayahin Sarilta sain Stutgartissa 1993 ollessamme Yleisurheilun MM-kisa matkalla.
Sananlasku 4;23: "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee."

Nuorten syrjäytyminen.

Nuorten syrjäytyminen on todella huolestuttava asia meillä Suomessa. Arvion mukaan syrjäytyneitä nuoria on noin 66 000. Se on pöyristyttävä ja surullinen luku. Kaupungeissa syrjäytyminen on vielä paljon yleisempää ja suurempaa kuin maaseudulla eli se ei todellakaan johdu ympärillä olevista "virikkeistä".

Tietokonemaailma on viime vuosina kehittynyt ja tulee edelleen kehittymään hurjaa vauhtia. Nuoret keskustelevat paljon tietokonepelien, ja sosiaalisen median kautta. Se on, tottakai, ainakin osittain meidän vanhempien hyväksyttävä. Mutta, jos lapsi/nuori elää vain ja ainoastaan tuollaisen "keskustelun" varassa, ei se voi millään lailla olla hyvä suunta.
Nuorten syrjäytyneisyyttä havaitaan useasti jo peruskoulussa, mutta usein ongelmia ratkotaan vasta, kun ne ovat syntyneet. Tuettu ennaltaehkäisevä nuorisotyö olisi todella tärkeää. Tuen tulisi lähteä jo pienten lasten perheistä. Elämän alkupäähän tulee laittaa paljon satsausta. Lasten ja nuorten terveyden edistäminen tukee syrjäytymisen vastaista työtä. Eli tässäkin asiassa liikunta ja hyvinvointi ovat tärkeässä asemassa.

Nuoret tarvitsevat tuekseen vastuullisia aikuisia, yhteisön johon kuulua ja joka tarjoaa mielekästä tekemistä. Koulutus on paras ehkäisy. Joten ei missään nimessä pitäisi vähentää kouluissa/koulutuksissa yhteistä tuntiopetusta. Myös luokkien/ryhmien koot pitäisi pyrkiä pitämään riittävän pieninä.

Todella mielestäni tärkeä asia tähän loppuun. Olkaa vanhemmat kiinnostuneita lapsenne tekemisestä, kyselkää kuulumisia. Sen olen itsekkin huomannut, että monenlaisia vastauksia ja murahduksia voi tulla, mutta loppupeleissä se lisää lapsessa nuoressa sitä tärkeää turvallisuuden ja välittämisen tunnetta.

Liikunnasta

Eilen luin iltasanomista tutkimuksesta, jossa laajalla ja pitkäkestoisella otoksella saatiin tärkeää liikunnan hyvinvointia tukevaa tietoutta. Eli hyvä kunto voi antaa jopa viisi vuotta lisää elinaikaa. Tutkimuksessa oli vahvasti todennettu kuinka liikunta ehkäisee sydänsairauksia ja muunmuassa dementtian kehittymistä.
Tutkimuksessa oli tutkittu keski-ikäisiä, mutta kuinka useasti nuorena/lapsena opittu liikuntatottumus kantaa pitkälle. Havainnot vahvistavat näyttöä halki elämän kattavasta vaikutuksesta ihmisen terveyteen.
Liikunnan vaikutus mielenterveyteen/-mielenvirkeyteen on varmasti kiistatta todettu useasti. Luku, joka uutisoitiin eli joka viides suomalaisista kokee masennuksen jossain vaiheessa elämää, on ällistyttävän suuri. Ja tällä varmasti tarkoitetaan oikeaa masennusta ei siis vaan "mieli maassa" tapauksia, joita varmasti on ihan meillä jokaisella joskus.

Haluisin todellakin, sekä omalla esimerkilläni että vaikuttamalla, tuoda esiin liikunnan merkitystä lapsilla, nuorilla, aikuisilla, vanhuksilla, kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, ihan arki elämässä. Sotesta ja säästöistä puhutaan. Mutta ei niitä säästöjä tule, jos ei ihmisiä saada kannustettua liikkumaan. Saada yhä useampia kokemaan se liikunnan tuoma hyvä olo, virkeys, mielenvirkeys. Kun lapsiani kannustan liikkumaan, ajattelen, että saisin heihin luotua sen vahvan liikunnan kipinän, joka kantaa läpielämän. Kun valmennettaville kirjoitan ohjeita, ajattelen jokaista erikseen, millä tavalla juuri tämä ihminen saisi kokea sen liikunnan tuoman hyvän olon. Joillekkin se on tulosten parantuminen kellosta mitattuna, toisille jaksaa juosta/hölkätä kilometri, viisi kilometria, kymmenen kilometria ehkä joskus koko maraton läpi. Mutta kaikille tuomaan sitä liikunnan hyvää oloa virkeyttä, terveyttä.

Kun tässä nyt tuon ajatuksiani liikunnasta, en todellakaan tarkoita kilpaurheilua tai ammattimaista urheilua. Itse olen sitä käynyt läpi ja elänyt sitä maailmaa. Se on kasvattanut minua varmasti paljon ihmisenä. Kestävyysjuoksu lajina, joka vaatii sitkeyttä, kovaa tahtoa, uskoa itseensä, päättäväisyyttä, mutta myös nöyryyttä. Kaikkea mitä myös toisaalta meistä jokainen tarvitsee elämässään. Mutta huippu-urheilu tuo mukanaan myös julkisuuden, arvostelijat, median pyörityksen. Itse olen kiitollinen siitä, että minua ei ole mediassa huonosti kohdeltu. (Totta, en ole siihen kyllä aihettakaan antanut elämän poluillani. ) Olen kiitollinen, että olen saanut oikeanlaista kannustusta lapsena tärkeimmiltä eli kodistani, vanhemmiltani.
Tähän loppuun voisinki laittaa lehtileikelausahdukset, jotka olivat teipattuina heti ensimmäisessä palkintokaapissani ja ovat edelleen tallessa leikekirjojen välissä. " Ellet mene voittamaan, pysy pois radalta." "Urheilu ihmisen palvelija, ei hänen herransa." Toinen oli isän laittama, toinen äidin laittama.

Tänään 15.09.2018 avaan oman blogini, hiukan jännittää tämä maailma, mutta uskon kehittyväni tässä niinkuin muissakin asioissa olen kehittynyt.
Eilen olimme perheen kanssa KD.n Varsinai-Suomen piirin virkistyspäivällä Turun saaristossa, siellä jutellessani jäsenistön kanssa tuli esiin monia asioita joihin voisin antaa omia mielipiteitäni maahanmuutosta, eriarvoisuudesta, syrjäytymisen lisääntymisestä, abortista, ottaa kantaa onko tämä Suomi niin hyvä paikka kaikille asua, kuten media antaa meidän ymmärtää.
Minun mielestäni näin ei todellakaan ole, miksi meille uskotellaan että elämme nousukautta ja kohti täystyölisyyttä, on valinnanvapautta, on rahaa...niin kun tarkemmin asiaa ajatellaan on velkarahaa, otetaan niin valtion toimesta kuin kansalaisten toimesta lisää velkaa, mieleeni tulee 90-luvun kauhea vauhti ja mihinkä se päättyikään.
Tulen blogissani käsittelemään itselleni tärkeitä asioita, käsittelen näitä asioita kristillisestä näkökulmastani uskovaisena ihmisenä, en ota kantaa onko jokin asia väärin tai oikein, annan ajatuksesi asiasta miten minun sydämeni asian näkee. Miten minun mielestäni voitaisiin yhdessä nähdä nämä asiat. Nyt alku on tehty, minun ja perheeni päivän ohjelmassa on ristiäiset Tampereella, tehdään blogistani vuoropuhelu minun ja teidän kesken.